Elämä ja koko maailma on täynnä valintoja, keskeisempiin voi vaikuttaa omilla päätöksillään. Syömiset ovat yksi niistä. Miksi valitsin sen ''rasvaisen, über hiilarisen'' ruokavalion ja liikkumattoman arjen. Ei siihen varsinaista vastausta ole. Toki vaikuttaa avomies, joka on hyvin perso kaikelle laiskalle, rasvaiselle ja ''hyvälle'', mutta hänen syy se ei ole. Itseäni siitä voin syyttää, syyttää ja pohtia ratkaisua ''ongelmaan''.
Ongelmahan on selvä (Hyvinkin selvä). Liiku ja syö terveellisesti, tee siitä elämäntapa. Helppoa kuin heinän teko (joo todellakin!). Mikä sitten on problema? No se että siitä ei voi olla motivaatiota liikuntaan, suklaa himoisena nautin suklaata enemmän kuin haluaisin, kaikki ne ''herkut'' saa itsekurin ottamaan lopputilin ja herkkuperse päättää palkata itse itsensä kurin korvaavaksi paikaksi...
Pian parissakymmennissä olevan neitokaisen luulisi jo hallitsevan himonsa, varsinkin kun tietää että herkut ovat pahasta ja on hyvä syödä niitä ''kohtuudella''. Herkkuperseen vaikein kysymys, miten voin syödä kohtuudella kun himo valtaa päänupin?
Tiedättekö lapsen on niin helppo olla, vanhemmat (ja muut) ovat vastuussa mitä lapsi syö (terveellinen/epäterveellinen). Vaikka lapsen tekee mieli herkkuja, hän ei niitä saa. Vanhemmat (ja muut) huolehtivat että lapsi saa liikuntaa tai ainakin raitista ilmaa. Sekä se tärkein, huoltajien on vastattava lapsen stressitön ympäristö ja riittävät yö- ja/tai päiväunet.
Niin helppoa, mutta aikuisen vastattava itse itsestään. Itse päättettävä valintansa.
Rankkaa tämä tulee olemaan, se on vissi.
Sitä on vaa ruvettava ottamaan itteään niskasta kiinni ja tehdä ''haaveista'' totta!
Alku on aina rankkaa, mutta jatkosta olisi kiva ottaa selvää. Onko se helppoa vai vaikeaa jatkaa laihdutusta, entä loppu vaihe?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti