Kahden viikon Tsemppijumppaputki

Kahden viikon tsemppijumppaputki, jonka tavoitteena on mulla tiputtaa 3cm joka paikasta:
 - Pohkeet
 - Reidet
 - Peppu/Lantio
 - Vatsa
 - Käsivarret

Kaksi viikkoa luulisi olevan helppoa.
Tänään 31.10.'11 minä Mikri sitoudun pudottamaan 3cm kahdessa viikossa 14.11 päivään mennessä.

Tiedän, että lantiosta minun on vaikea saada senttejä tippumaan (onhan se alue missä mulla ei ole loppupelissä paljoa ''läskiä'', vaikka leveä onkin).
Vatsa on ehdoton paikka, siitä On tiputtava senttejä, Ehdottomasti! Samoin en pidä käsivarsista, minusta ne ovat liian paksut, samoin reidet ja pohkeet.
Jos hyvin käy myös rinnan ympäsrys pienenee, kainaloissa oleva ''läski'', it's not pretty

Vaikka 3cm - 2vkossa ei kuulosta paljolta, mutta se on oikein hyvä alku laihdutuksen uralle, ja totta kai toivon putoavan enemmän, vähimmäis vaatimuksena on tuo 3cm.
Minusta tämä päätös tsemppijumppaputkesta oli hyvä sillä olen innoissani ja 2vkoa niin lyhyt aika että uskoisin innostuksen pysyvän.

En uskalla edes miettiä millainen inostus on 2vkon jälkeen, haluan vain panostavan nyt tähän kahden viikon projektiin!

Hope so I make it :) !

hieman juustoa ja itsevarmuutta

Välipala oli siis viipale (25g) sekaleipää, 2tl raejuustoa (0,4%), 6palaa fetaa (salaattijuustoa, 16%). Sekä tietysti 40% margariinia levitteenä. Ja niin, pakollinen päivittäinen tarve, lasillinen kaakaota (2dl) rasvattoman maidon kanssa.

Pientä herraakin kiinnosti emännän välipala.

Sain moitteita eräältä tuttavaltani siitä että juon päivässä 3x2dl kaakaota (aamuisin, välipalalla ja illalla), joskus 2xpv. Hänen mielestään en voi koskaan laihtua kun juon kaakaota sen sokerisuuden ja rasvaisuuden takia. Mielestäni hän on väärässä minun kohdallani, olen sen verran kaakao riippuvainen että jos en saa päivän aikana kaakaota olen kärttyinen, stressaantunut ja silloin on lähes mahdotonta laihtua. Kehohan ei anna laihduttaa stressaantuneessa tilassa läheskään yhtä tehokkaasti kuin tasapainoisessa mielentilassa.

Mietin samalla juustoa. En ole niin juuston ystävä, vasta 2vko sitten löysin raejuustosta herkun (mutta pelkästään kitkerää ja pahaa). Sama fetassa. Onhan nuo juustot usein rasvaisia, hyvä puoli on se että ne sisältävät vähän hiilareita (ainakin ne juustot mitä minä syön).

Aion sallia kyllä itselleni tietyt herkut, koska muutenhan koko jutusta tulee ''pakko pullaa'' ja ajatus uudenlaisesta elämäntavasta jää unholaan. Kohtuus kaikessa :)

Katsoin Liv:ltä tänään Nätti nakuna -Kanadassa ohjelmaa. Siinä keski-ikäinen nainen oli ollut 15v sinkkuna (ja ilman seksiä), yksinhuoltajana. Ajanut kaiken aina itsensä edelle, sen huomasi ulkonäöstä miten hän pukeutui ja hoiti kauneuttaan. Hänellä oli omenavartalo, harmahtavat hiukset, hoitamaton iho. 

Ajatella kuinka todella epävarmasta ihmisestä puhkesi oikea jumalatar! Ihan rehellisesti silmäni kostuivat toisen naisen onnesta olla niin itsevarma.

Hän oli pyöreämpi kuin minä, hänellä oli selluliittiä enemmän kuin minulla, hän pukeutui säkkimäisesti. Silti hän puhkesi ja uskoi taas olevansa todella haluttava, seksikäs ja kaunis (niin kuin olikin)! 

Samalla todettiin (tilastollisesti), että 82% kanadalaisista naisista ei pidä vatsastaan. Voi kuinka voinkin yhtyä heihin. Vatsani on ihan kamala, kuinka se roikkuu, kuinka se peittää melkein navan, kuinka se aina turpoaa, kuinka se pursuaa kun istuu. Olen leventynyt valas kuusin kertaisena. 

Mittasin tänää kauhukseni itseni, ei olisi pitänyt. Kaikki kesällä uurastama laihdutuskausi meni hukkaan, mitat ovat suuremmat kuin silloin aloittaessa... 

Motocross 2011

Lahden suurhallissa järjestettiin lauantaina,eli eilen motocross tapahtuma. Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen tapahtumaan, mutta Freestyle kisa oli todellakin pettymys. Kolme samanlaista hyppyä, viime vuonna kun hyppivät todella näyttäviä hyppyjä!

ja video

Sitä saa mitä tilaa

Oikeastaan kun mietin, tämän päivän.... viikon.... kuukauden..... VUODEN syömiset ovat menneet päin (sanonko mitä). Voin vain itselleni todeta ''sitä saa mitä tilaa, ja kun tilaa niin on turha kantaa morkkista omista valinnoistaan''.
Elämä ja koko maailma on täynnä valintoja, keskeisempiin voi vaikuttaa omilla päätöksillään. Syömiset ovat yksi niistä. Miksi valitsin sen ''rasvaisen, über hiilarisen'' ruokavalion ja liikkumattoman arjen. Ei siihen varsinaista vastausta ole. Toki vaikuttaa avomies, joka on hyvin perso kaikelle laiskalle, rasvaiselle ja ''hyvälle'', mutta hänen syy se ei ole. Itseäni siitä voin syyttää, syyttää ja pohtia ratkaisua ''ongelmaan''.
Ongelmahan on selvä (Hyvinkin selvä). Liiku ja syö terveellisesti, tee siitä elämäntapa. Helppoa kuin heinän teko (joo todellakin!). Mikä sitten on problema? No se että siitä ei voi olla motivaatiota liikuntaan, suklaa himoisena nautin suklaata enemmän kuin haluaisin, kaikki ne ''herkut'' saa itsekurin ottamaan lopputilin ja herkkuperse päättää palkata itse itsensä kurin korvaavaksi paikaksi...

Pian parissakymmennissä olevan neitokaisen luulisi jo hallitsevan himonsa, varsinkin kun tietää että herkut ovat pahasta ja on hyvä syödä niitä ''kohtuudella''. Herkkuperseen vaikein kysymys, miten voin syödä kohtuudella kun himo valtaa päänupin? 

Tiedättekö lapsen on niin helppo olla, vanhemmat (ja muut) ovat vastuussa mitä lapsi syö (terveellinen/epäterveellinen). Vaikka lapsen tekee mieli herkkuja, hän ei niitä saa. Vanhemmat (ja muut) huolehtivat että lapsi saa liikuntaa tai ainakin raitista ilmaa. Sekä se tärkein, huoltajien on vastattava lapsen stressitön ympäristö ja riittävät yö- ja/tai päiväunet.

Niin helppoa, mutta aikuisen vastattava itse itsestään. Itse päättettävä valintansa.

Rankkaa tämä tulee olemaan, se on vissi.

Sitä on vaa ruvettava ottamaan itteään niskasta kiinni ja tehdä ''haaveista'' totta! 

Alku on aina rankkaa, mutta jatkosta olisi kiva ottaa selvää. Onko se helppoa vai vaikeaa jatkaa laihdutusta, entä loppu vaihe?

Kuinka monennen kerran...

Kuinka monennen kerran ihminen voi aloittaa laihduttamisen? Tuskin siihen järkee käypää vastausta löytyy, tai jos löytyy niin selityksiä on luultavasti yhtä monta kuin laihdutus yrityksiä.

Minä, Mikri kohta 20-vuotias, olen kamppailut viime vuoden elokuusta lähtien nousseiden +10kg:n kanssa. Ylä- ja alamäkeä on menty vauhdilla vaihdellen, hyviä ja huonoja kausia.
Nyt viime päivinä (viikkoina) on ollut niin turvonnut olo, ja jenkkakahvat suurentuneet entisestään, että oma peili kuva vain oksettaa yhä enemmän mitä enemmän itseäni peilistä katselen. On pakko saada niitä tuloksia, miksi viihtyä vartalossa joka ei miellytä itseään. Voin suoraan sanoa että paisuminen lisää ennakkoluuloja kihlattuani kohtaan: ''Se pitää mua läskinä possuna'', ''Sitä miellyttää vain ne laihat ja kauniit naiset'', ''Olen ruma, saamaton ämmä, laihat ovat kauniimpia ja niistä avokkikin tykkää eikä musta'', jne...


Uskon ja teen elämäni suurimman lupauksen, jonka haluan myös pitävän. Minä laihdun, minusta tulee se kevyempi keijukainen, kaunis minä, minä jonka koen kauniiksi muualtakin kuin vain kasvoista.
Haluan olla tyytyväinen itseeni.


hmm, kuinka monen kerran ihminen voi aloittaa uuden blogin aina vain?

Love Mikri